YOUTH FAIR & ONE DIRECTION

Elämä maapallon väärällä puolella jatkuu. Viime viikolla St. Josephissa oli Youth Fair, missä meidän oli tarkotus käydä kaksikin kertaa, mutta lopulta päädyttiin käymään vaan kerran. Youth Fairissa on paljon lasten paikalle tuomia eläimiä, joita lapset esittelee ja niiden eläimiä palkitaan. Suurin osa eläimistä oli farmieläimiä - possuja, lehmiä, laamoja, hevosia, vuohia ym. Yhdessä ladossa oli eläimiä, jotka on juuri synnyttäneet tai ovat synnyttämässä. Eläinten lisäksi fairissa oli ruokakojuja ja tori. Youth Fairissa oli myös tivoli, jossa meidän oli tarkoitus host-siskon kanssa käydä lauantaina, mutta jätettiin menemättä, koska itse en tykkää laitteista kauheasti ja päivä oli super kaunis, joten mentiin rannalle ja shoppailemaan. 

Joku päivä menin host-siskon mukana lake partyyn, Rosien kaverin lake houselle. Sinne oli kutsuttu vain koulun cheerleader joukkue + minä. Käytiin ensin ajelemassa vähän veneellä ja hypittiin sen katolta veteen. Sen jälkeen syötiin ruokaa ja sitten mentiin sellasilla moottoriveneen perässä vedettävillä patjoilla - tubing, banaani miksikä sitä nyt sitten ikinä kutsutaankaan. 

Viime sunnuntaina mentiin Rosien, Rosien kaverin Hannahin ja tämän isän kanssa One Direction konserttiin Chicagoon. Konsertti oli ihaaaaaan mahtava ja se oli jo mun toinen One Direction konsertti tälle kesälle :D Loved it. Hauskaa koska ennen Suomen konserttia yksi bändin jäsenistä lähti bändistä ja nyt tämän konsertin jälkeen bändi ilmoitti jäävänsä tauolle. Selvästi mun syytä.

Lopuksi laitan vaan randomisti kuvia mihin selitän kuvatekstiin kyseisen kuvan tapahtumasta. 

Mun host-sisko Rosie harrastaa cheerleadingii, ja tänä päivänä joukkue piti yllättää illalla treenien jälkeen. Blindfoldaddiiin Rosie ja ajettiin koulun kentälle, missä taskulampuista oli tehty teksti AWAY. Rosien joukkuelle kerrottiin ketkä pääsivät elite teamiin.

Ensimmäisen Rotary-kokouksen viirinvaihto.

Isohkot aallot Lake Michiganissa tuulisena päivänä.

Ostin pinkin polaroidin! Looove it.

Rannalla

Polaroid kuvia Tennesseen häistä.

TENNESSEE & EKAT FIILIKSET

(Kerron nopeasti yksityiskohtia vaihdostani, joita en varmaankaa oo kertonut blogin puolella ollenkaan. Eli oon vaihdossa Yhdysvalloissa, Michiganissa, Saint Josephissa, lukuvuoden 2015-2016. Tuun käymään Saint Joseph High Schoolissa seniorina. Oon kotosin Alajärveltä. Mut löytää sosiaalisesta mediasta instagramista @rousqqu, ask.fm @roosqq, snapchat @rouskuww, youtube @rouskuww, tumblr donthaveacarein.tumblr.com)

Ensimmäinen viikko Yhdysvaltojen puolella on kulunut ja siihen viikkoon mahtui enemmän tunteita, kun mun koko 17-vuotiseen elämään. Ja ehei tunteiden vuoristoradalle ei näy vielä loppua. Eikä sille todennäköisesti tule loppua olemaankaan. Se pitää hyväksyä ja kestää. Ei sitä turhaan sanota, että vaihtarin elämä on vuoristorataa. Tunteet kirjaimellisesti pomppii minuutin sisällä hyvästä huonoon.

Ensimmäisenä päivänäni Michiganin puolella olin valmis lähtemään kotiin. Laitoin viestiä äidille, että en ole koskaan elämässäni halunnut yhtä paljon kotiin. Puhuin hosteille myös asiasta ja ilmoitin todennäköisesti lähteväni kotiin. Laitoin jopa viestiä kirjeenvaihtajalleni Suomessa, että miten nopeasti pääsen kotiin. Päivä kuitenkin kului pohjamudissa ja pysyin Yhdysvaltojen puolella. Seuraavana aamuna oli lähtö Tennesseehen, yhdeksän tunnin ajomatkan päähän, host-äitini veljenpojan häihin.

Olo muuttui Tennesseessä hieman. Lauantaina päätin, että jään Jenkkeihin ihan sama mitä se vaatii. Olo on edelleen ahdistava ja on koti-ikävää ja kulttuurishokkia, mutta uskon sen paranevan. Ensimmäiset viikot on vaikeat. Niiden yli vaan pitää selvitä. Vaikka mua edelleen ahdistaa tänne jääminen ja ihmisten, varsinkin perheen ja poikaystävän, jättäminen Suomeen, niin uskon olon helpottavan. Se helpottaa koko ajan pikku hiljaa. Ei koti-ikävä tietenkään koskaan tule olemaan poissa kokonaan, mutta sen kanssa täytyy oppia elämään. Mulla tulee olemaan mun elämän paras vuosi. No pain, no gain, right?

Haluun jo tässä vaiheessa kiittää mua tukeneita ihmisiä. Koska oon niin kiitollinen niille, koska ilman niitä en varmaan olis enää edes Jenkeissä. Sen takia haluan kiittää niitä ihmisiä myös tälleen julkisesti. Joidenkin mielestä saatan kirjottaa liian avoimesti ja joidenkin mielestä en avaudu juuri mitenkään, mutta tää on mun tyyli. Anyways haluun siis kiittää eniten mun äitiä, tätiä Niinaa ja tietysti ehdottomasti mun poikaystävää Tomia. Sitten myös tietysti kaikki muutkin, jotka on laittanu mulle kannustavia viestejä tän viikon aikana.

On a happier note kerron nyt vähä millasta mulla oli Tennesseessä enimmäkseen kuvien avulla. Vietettiin siis koko viikonloppu Tennesseen pääkaupungissa Nashvillessä. Vietettiin yöt semmosessa super fancyssä hotellissa, joka on alunperin ollut juna-asema. Ovet avattiin meille työntekijöiden toimesta ja huoneissa oli katot korkealla. Ainut ongelma oli, että huoneen vessoissa ei ollut ovia, vaan verho. Perjantaina oli harjoitusillallinen paikallisessa baari-ravintolassa. Illallisella syötiin buffet-ruokaa ja juotiin ja juteltiin. Illan aikana oli myös muun muassa sulhasen puhe ja karaokea. Itekin eksyin laulamaan karaokea host-siskoni ja host-setäni lapsen kanssa. Lauantaina taas nukuttiin myöhään, koska häät alkoivat vasta myöhään iltapäivällä. Ensin käytiin istumassa kirkossa 20 minuuttia. Sen jälkeen oli hotellin ulkoterassilla juomista ja rupattelua, kun odoteltiin, että hääpari saapuisi vastaanottoon ja juhlintaan. Pian siirryttiinkin sisälle ja hääpari morsiusneitoineen ja bestmanineen saapui juhlimaan. Syötiin ensin tuhti illallinen, jonka jälkeen siirryttiin pienempään huoneeseen, missä hääpari tanssi häätanssinsa ja sitten tanssittiinkin monta tuntia, minkä jälkeen mentiin suoraan nukkumaan.

Sunnuntaina ajeltiin takaisin Michiganiin ja matkalla pysähdyttiin Horse Caveen. Se on luola Kentuckyssa. Ennen luolaan menoa liu'uttiin zip linella ja kiipeiltiin. Luolassa opas kertoi kaikenmaailman tarinoita luolasta ja viimeiseksi näytti meille millaista on olla pimeässä luolassa. Pimeys oli jotain ihan uskomatonta. En osannut ajatella, että voi olla niin pimeää.

Nää mun bloggaukset tulee hieman myöhäiseen ajankohtaan siihen nähden, että oltiin Tennesseessä jo viikko sitten, mutta luulen, että kohta postaukset alkaa tasaantumaan enemmän oikeaan ajankohtaan.

tää on kun ajettiin lentokentältä ensimmäisen kerran kotiin st josephiin

NEW YORK

Terve vaan täältä rapakon toiselta puolelta! Oon tän kirjotuksen kirjottamisen hetkellä JFK:n lentokentällä ja oottelen, että lento lähtee New Yorkista Chicagoon. Mun hostit hakee mut Chicagosta ja vastaan tulee ilmeisesti myös muutama Rotary. Chicagosta on vielä puolentoistatunnin ajomatka St. Josephiin, missä seuraava vuosi tullaan viettämään. Odotteluaikaa on semmoset neljä tuntia, että tekemistä pitäis itelleen vielä kehittää. Joka tapauksessa lähetäänpä ihan alusta. (alku tuli kirjoitettua kentällä, mutta tän jälkeen lopputeksti onkin kirjotettu ihan hostperheestä neljä päivää myöhemmin)

Maanantai 10.8 oli vähättelemättä mulle jokaisella mahdollisella tavalla hirvein päivä koko mun elämässä. Niin henkisesti kuin fyysisestikkin. En oo vielä valmis kirjottamaan ensimmäisen viikon vaikeista asioista ja muistelemaan niitä, mutta kirjoitan niistä sitten myöhemmin. Keskitytään nyt vaan hyviin puoliin. Eli lento lähti Helsinki-Vantaan lentokentältä kahden maissa kohti John F. Kennedyn lentokenttää New Yorkissa. Lento oli pitkä ja puuduttava, mutta toisaalta se hurahti ohi nopeasti. JFK:n lentokentällä meni muutama tunti odotellessa viisumin tarkastusta, laukkujen saantia ja lopulta saattajan saapumista takaisin Floridalaisten viennistä koneeseen. Sen jälkeen lähdettiin ajelemaan bussilla kohti hotellia. Matkaan menikin vajaa tunti. Hotellilla heitettiin kamppeet huoneeseen ja raahauduttiin väsyneillä raajoilla kokoustilaan. Käytiin siellä läpi tulevan kolmen päivän aikatauluja sun muuta olennaista. Kokoontumisen päätyttyä lähdettiin kukin omassa porukassa etsimään ruokaa. Me lähdettiin muutaman tytön voimalla Subwayhyn ja sen jälkeen käytiin super nopeaa Time Squarella, koska ilmottautuminen hotellilla oli kymmeneltä. Raskaan päivän jälkeen oli ihana päästä nukkumaan.

Tiistai oli edelleen raskas henkisellä tasolla. Kotiin lähteminen kuulosti suoraan sanottuna täydelliseltä. Herättiin tyttöjen kanssa kahdeksan maissa ja mentiin aamupalalle. Aamupalan jälkeen meillä oli parin tunnin koulutus. Koulutuksen jälkeen käytiin pika pikaa syömässä ja sen jälkeen lähdettiin koko porukan voimin bussikiertueelle, jossa käytiin läpi Manhattanin tärkeimmät nähtävyydet Vapaudenpatsaasta 9/11-memorialiin ja John Lennonin murhauspaikkaan. Bussilla huristelun jälkeen meidät tiputettiin Time Squarille, jossa käytiin vähän shoppailemassa ennen kuin kokoonnuttiin kaikki yhteen kasaan. Tallusteltiin siitä Minskoff teatteriin katsomaan Broadwayn The Lion King musikaalia. Musikaalissa ei saanut valitettavasti kuvata. Musikaali oli suoraan sanottuna hieman eri luokkaa suomalaisiin teattereihin verrattuna. Tykästyin musikaalin valtavasti. Tosin olisin voinut keskittyä paremmin koko musikaaliin yleensäkkin, jos en koko ajan olisi meinannut nukahtaa. Syytetään aikaeroa. Musikaalin jälkeen tallusteltiinkin suoraan hotellille ilmottautumaan ja nukkumaan.

Keskiviikkona herätys oli jo seitsemän aikaan. Yritettiin mahdollisimman nopeasti päästä liikkeelle, että ehdittäisiin mahdollisimman moneen paikkaan ennen kahta, jolloin oli määrä palata hotellille koulutukseen. Napattiin ensin taksi, jolla ajeltiin Empire State Buildingille. Käytiin tornin huipulla, jonka jälkeen käytiin Macy's tavarataloon ja H&M:n. Sen jälkeen mentiin syömään ja lähdettiin hotellille. Ehdittiin käydä huomattavasti vähemmän paikoissa, kuin suunniteltiin, esimerkiksi Central Park jäi kokonaan välistä. Siitä näimme onneksi kuitenkin edes pienen vilauksen edellisenä päivänä, kun käytiin katsomassa John Lennonnin muistopaikkaa. Hotellilla oli taas parin tunnin koulutus, jonka jälkeen lähdettiin käymään aika kireällä aikataululla kenkäkaupassa, koska tarvitsin kengät iltaa varten, joita en loppujen lopuksi edes käyttänyt. Hotellille palattua aikataulu oli edelleen yhtä kireä. Piti valmistautua kauhealla kiireellä ennen kuin lähdettiin alakertaan. Oli aika lähteä limusiineilla ajelemaan Manhattanille. Limusiineilla ajelu oli huippua. Meillä oli hauskaa autossa ja oli kiva kokeilla Manhattanin eliittien elämää. Ajelun jälkeen mentiin syömään The View-ravintolaan, joka oli ravintola pilvenpiirtäjän päällä. Ravintola pyöri, joten maisemat vaihtuivat, jos satuit ensin istumaan huonoon paikkaan. Ruoka oli hyvää ja ravintola oli mahtava. Syömisen jälkeen lähdettiin hotellille, pakattiin ja nukkumaan. Herätys seuraavana aamuna oli varhain, koska lähtö kotipaikkakunnille oli varhaista.